Ikimuistoisia hetkiä vol. 3

Ei kahta ilman kolmatta. Toisaalta Smurffit ovat ehtineet jo vol 19. asti. 

Luuletteko tosiaan meidän jäävän Smurffien varjoon?

Näillä mennään tällä kertaa.

Näin tehtiin vuoden postikorttikuva

Ollin piti lopulta käydä hakemassa Lauri alas tolpasta

Lapsi on terve kun se leikkii.

Kaksi suurta kohtasivat Tromssan kirjastossa.

Kolmen viikon odotuksen jälkeen meidät palkittiin saunalla. Suuri kiitos siitä kuuluu Anjalle ja Jaakolle.  Heidän rantasaunansa ja puhdas lumihankensa  todistivat jälleen, että hyvää kannattaa todella odottaa. Hankeen jäi neljä lumienkelin tapaista.

Vanhat väsähtää, Larde jaksaa.

Identiteettisuojan (ja tulevien työhaastattelujen) takia emme paljasta kuvan henkilöiden kasvoja. Kuvassahan siis kauan  aikaa sitten luvattua paljasta pintaa.

"Lapset näin pestään hampaita."

Mikä ihmeen mettäkakko?

Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin kuullut tästä herkusta. Kerran kun olimme kaupassa näimme tuon puhuttelevan paketin nimeltään Mettäkakko. Jo pelkästään tuo nimi oli niin hämmentävä, että kyllähän se ostoskoriin tarttui mukaan. 

Mettäkakon historia lyhyt oppimäärä:

- Tullut Ruotsista.

- Pullan ja pikkuleivän välimuoto.

- Alkuperäisessä ohjeessa tehtiin vastalypsettyyn lehmänmaitoon.

- Hyvin energiapitoinen, ei sovellu karppaajalle.

Aluksi emme tosiaan tienneet onko mettäkakko suolainen vai makea leivonnainen. Niinpä lähdimme selvittämään asiaa. 

Olli sai kunnian olla ensimmäinen maistaja. Olli tuunasi mettäkakon mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Annos toimi hyvin ja maalissa olikin helppo hymyillä niin kuin kuvasta näkyy.

Mona otti haasteen vastaan ja laittoi mettäkakon leivänpaahtimeen ( Huom! Lähinnä oleva leivänpaahdin oli Kilpisjärven tutkimusasemalla.) Tämän jälkeen hän otti palan suklaata ja sulatti sen kuumana käyvään Mettäkakkoon. Näin Mettäkakko sai herkullisen kuoren ja Monan oli helppo työ sulattaa suussaan tuo Lapin creme brulee. 

Taivaallisen nautinnon aukio.

Sallalle jäi haastavin tehtävä ainakin ennakkoon kaavailtuna. Suolainen Mettäkakko. Salla ohjeistettiin kuorruttamaan mettäkakko tsatsikilla. Kuten kuvasta näkyy Salla ei oikein tiennyt miten suhtautua ala tsatsiki mettäkakko. Top chef kilpailijat, jos tarjoatte Välimäen Hansulle Mettäkakkoa tsatsikilla, niin laittakaa päälle vaikka rommia tai jotain. 

Top kolme

1. ala creme brulee mettäkakko

2. rehellinen ja mansikkahillo ja kermavaahto hässäkkä

3. Ala tsatsiki mettäkakko

Lopuksi vielä haaste lukijoille. Kokeilkaa Mettäkakkoa sinapilla, mieluiten tulisella. Kukaan meistä ei tätä tajunnut tai uskaltanut kokeilla. Olisi myös hauska tietää mikä on eteläisen paikka mistä saa vielä Mettäkakkoja.

Jos jalkaan tulee rakko,
ota Metsäkakko.

Ainiin tääkin meinas unohtua

Popstars tuli Muonioon

Lapin odysseia on tarjonnut meille myös monia tuttavuuksia, jotka ovat toimineet tarinassa sivuhahmoina. Paulan lisäksi olemme tutustuneet useampaan Lapin nousevaan tähteen. Tässä tekstissä esittelemme teille heistä ne harvat, joiden uskomme lähiaikoina iskevän läpi myös siellä kotoisen Etelä-Suomen musiikkipiireissä. Tarkkasilmäinen lukija bongaa tekstin seasta myös näytteitä näiden lupaavien sanoittajien repertuaarista.

Iso-O

Iso-O on Lappilaisen räpin kruunaamaton ensimmäinen perintöprinssi. Miehen kappaleiden tiukat näkemykset Helsingin herroista kääntyvät usein kaihoisiksi murresanapläjäyksiksi kotimökin lämpimästä nurkasta. "Vapise Stepa, täältä tulee Iso-OOOOooooooo!"

Lauri Karju

On hankala löytää 2000-luvulla elänyttä suomalaista ikähaarukasta 10-60, jonka elämään ei olisi vahvasti vaikuttanut suomalaisen elon ikuistaja Lauri Tähkä. Veisut Pohjanmaan periltä ovat iskeneet pauhun jokaiseen sydämeen jo vuodesta 2001. Tämän miehen, Lauri Karjun,  löysimme Rovaniemen perukoilta pienestä kellarikomerosta hänen yrittäessään saada tiskijukan soittamaan Tähkän kappaletta "Peltoniemen Hintriikan surumarssi". Miehen ilmaisu ei aivan tavoita Pohjanmaan vastineensa erinomaisuutta, mutta naiset ei hätää. Mies on 15 vuotta nuorempi. Kuka vei siskosi, vaimosi ja äitisi kotiin viime tansseista? Syyllistä ei tarvitse etsiä enää. "

Iltahämärä

Miten mies voi ilmaista itseään kuulostamatta naiselta? Sen tietää Iltahämärä, yhdenmiehen tanssiorkesteri lumenmailta. Iltahämärä ei ole yhtye, se on tunne. Tunne siitä, että on mies, suomalainen, herkkä sieltä jostain syvältä, mutta vain sen verran, että naiset kiinnittävät tanssilattialla huomionsa mahdolliseen isäehdokkaaseen. Mutta ei liian herkkää herranjestas. Iltahämärä on herättänyt kiinnostusta synkällä ja ah niin koskettavalla lyriikallaan ja omaperäisellä haitaritekniikallaan. "Sua lemmin, kuun taivaalta lassoan, sen valjastan. Sillä ratsastamme tähtien yli, mutta makkaraani ei kosketa."

Kolme katusoittajaa

Tämä kolmikko soitti Ruotsin raja-asemalla ukulele-sovituksia ruotsalaisen musiikin johtoryhmä Abban kappaleista. Kappaleet olivat sen verran hirveitä ja kakofonisia, että bändi on sadan prosentin varmuudella hittilistoilla kolmen kuukauden sisään. Tällä kertaa kuitenkin esitys loppui kuvan tilanteeseen, meidän juostessa autoon karkuun dressman-kävelyä uhkaavasti meihin käyttäneitä ahneita katusoittajia. Rahaakin olisi ollut, mutta ei ruotsalaisille. Kuitenkin näidenkin levyn saa ladata netistä vapaavalintaiseen hintaan puolen vuoden päästä. Eikä siitä silloin enää kukaan maksa. "Money, money, money"

Muonion kruunaamaton karaokekuningas häikäisi meitä taidoillaan jo ensimmäisenä iltana mökissämme. Miestä ei kutsuttu, mutta jostain nurkasta se kuitenkin iltahämärissä mönki ja loppuillasta vaati jo molemmat mikit saadakseen aikaan niin kutsutun stereo-äänen. Kurkkulauluun erikoistunut mies(?) lumosi meidät kurahtelevalla mantrallaan ja ryösti meiltä sen jälkeen huvin, hyödyn ja itsekunnioituksen. Miestä ei myöskään kutsuttu uudestaan.










Etelä-Suomalaiset bilehileet muuttavat Lappiin ja lähtevät yöhön. Näistä aineksista syntyi Levi Beat. Montako naista tarvitaan täyttämään tanssilattia? Kaksi. Tai yksi jos se on tarpeeksi iso. Mutta tässä tapauksessa näiden naikkosten biitit kutsuvat tanssilattialle kaikkia sinkkunaiset vauvasta muoriin. Feministihenkiset aggressiopurkaukset saavat jokaisen miehen korvat punertamaan 150 metrin säteellä lavasta ja rintaliivit palavat sinisellä liekillä läpi kaamoksen.

RÖHHÖH

Tromssan matkallamme tutustuimme klassisen musiikin festivaalien lähellä kolmen hengen varjojuhliin. Norja on tunnettu Black metal bändeistään, eikä Röhhöh aio jäädä kuuluisuudessa toiseksi. Parin epäonnistuneen roskiksen polton jälkeen yhtye sai ilmaiskeikan kulttuuriviikoille kaupunginkirjaston ala-aulaan luvattuaan auttaa paikallisia 5-luokkalaisia luokkaretkirahastonsa keräämisessä soittamalla kirjoja hyllyistä tiputtavan kappaleen kaupan valmispullien kuivuudesta ja koululaisten leipomataidoista. Kuten kuvan avaaminen suurempana kertoo, näillä tyypeillä ei ollut ihan kaikki ruuvit kireällä. "For å laga ei kanelbolle treng ein hovudsakleg kveitemjol, mjolk, gjaer, sukker og sjolvsagt kanel!"

Ja Joiku-5:n käden heiluu

Rovaniemen ja ylipäätään napapiirin paremman, eli pohjoisen puolen teinityttöjen villitsemisestä vastaa poikabändi Joiku-5. Kaksikon kappaleet ovat täyttäneet seurantalot Oulusta Kilpisjärvelle ja eivät todellakaan synny omin voimin. Poikien musikaalisuus riittää juuri ja juuri huulten liikutteluun taustanauhan mukaan. Sen sijaan yhtye luottaa poikamaiseen vetovoimaan, käsiliikkeiden sulavuuteen ja stylistinsä makuun. "All the ladies, yeeeeee-ah"

Muonio 2140

Muonio 2140 jatkaa suomalaisen elektromusiikin aallonharjan seuraamista kuin kädetön surffari vaahtopäätä. Yhtyeen kappaleet myös kuulostavat sille. Muono 2140 hittikappale "Hit the Beat" sisältää samplattuna mm. sinivalaan laulua, jääkarhun kehräämistä, moottorikelkan käynnistysääntä ja salkkareiden ääniraitoja. Siis varma hitti jokaisen bileen viimeisenä hitaana. Naisten haku.

Tämä bändi. Kuvassa pimennetään Rovaniemi.

Kuinka saada kaamos keskelle auringonpaistetta? Laita tämä bändi kävelemään patikkareittiä tunturille ja eksytä koko porukka reitiltä puolessa välissä. Bändin synkähkö ulkoasu saa tunturin tummenemaan ja lapset itkemään pelkällä vihaisella vilkaisulla. Tämä bändi ei esittelyjä kaipaa.

Ikimuistoisia hetkiä vol. 2

Suursuosion saavuttanut kuvasarja, jossa paljastamme reissumme ikimuistoisia tapahtumia on täällä taas. 

Tällaisia helmiä valikoitui joukkoon tällä kertaa.

Enskan Eväs, jossa asiakkaina mm. Paula ja pojat

Salla toden totta voitti pelkonsa ja lähti rintheeseen.

Mäkisten kaverikuva. Eri geenit, sama tunnelma.

Rovaniemen yliopisto innosti toisia liikaakin.

Rovaniemen isäntäpari, joka ylläpiti ja viihdytti meitä koko viikonlopun, nousi estraadille tulkitakseen rouva Maeksisen lemppari biisin eli Yön Särkyvää.

"Kokemuksia koko rahalla." (Pusa, O. 2012)

Lähdössä vaeltamaan (mökin pihaan).

Toppavaatteet tulivat reissulla tarpeeseen.

Paljastusten ilta

Äijä.

Olemme viettäneet tiiviisti aikaa yhdessä näinä 28 päivänä, jona olemme pohjoista kolunneet.  Tutuksi ovat tulleet mm. aamuiset mielialat, lempiruuat, mielimusiikit, muotimokat, ruokakauppakäyttäytymiset sekä huumorin tasot.

Viettäessäsi toisen ihmisen kanssa riittävästi aikaa, huomaat että alat rentoutua. Ne muurit, joita olemme kasvattaneet kylmää maailmaa vastaan, romahtavat alas ja niiden takaa paljastuu ihminen sellaisena kun hän todella on. Vaikka sitä kuvittelisi tuntevansa toisen edes jotenkuten niin aina sitä yllättyy.
Totuus ei aina ole kaunis.

Treeniohjelma

Esimerkiksi ystävämme Olli Pusa, joka vaikuttaa edistyshenkiseltä ja avoimelta tyypiltä, pääsi yllättämään kivikautisella ja jäykällä asenteellaan.
Pusa on teksti-TV-mies! Herranjumala sentään! Tähän ilmiöön törmäsi paljonkin 80- ja 90- luvuilla, jolloin tällä tekniikan aallonharjalla matkasivat takatukkaiset miehet salihousuissaan kantaen kädessään NMT-puhelinta, joka painoi viisi kiloa. Olli Pusa oikeesti!

Vain mikki puuttuu

Mona Paalanen, joka näyttäytyy julkisuudessa kultturellina ja akateemisena nuorena naisena paljasti myös todelliset kykynsä. Te kaikki, jotka kuvittelitte Monan tulevaisuuden pyörivän akselilla luokanope- aineenope-tutkija, olette harvinaisen väärässä. Todellisuudessa Monan löytänee parin vuoden sisällä joltain kuntosalilta kuten Elixialta tekemässä personal trainerin hommia ja kannustamassa Suomen kansaa kohti parempaa elämää. Monan rakentaman kunto-ohjelman jälkeen pakarasi ovat terästä. Grau.

Team Edward vai Team Jacob?

Raudankovana feministinäkin tunnettu Salla Mäkinen puolestaan on matkan aikana tuonut esille järkyttävän salaisuuden. Salla kertoi ottaneensa mukaan valtavan määrän "kandikirjoja", mutta kirjakassin sisällöksi paljastui hömppäkirjallisuus. Niin, että repikää siinä sitten uskottavuutta emansipoituneesta naisesta. Matkan aikana on kulunut tuhansia sivuja rakkausromaaneja, joiden sankareina seikkailevat mm. vampyyreja ja ihmissusia. Olemme sanattomia.

Mihin tämä mies on sekaantunut?

Matkamme nuorisovahvistus, henkisesti ehkä porukkamme kypsin Lauri Harju on myös onnistunut hämmentämään ajatuksia tehokkaasti. Laurin puhelin tärisee (äänettömästi) jatkuvalla syötöllä. Puheluita tulee mitä ihmeellisimpiin kellonaikoihin ja sivukorvalla kuultuna keskustelut ovat vähintäänkin epäilyttäviä. Useimmiten keskusteluissa esiintyy kyytijärjestelyitä, avaruusteknologiaan liittyvää sanastoa sekä ihmeellistä koodikieltä. Joskus tuntuu, että meitä seurataan. Epäilemme Laurin työskentelevän jonkun suurvallan agenttina. Nytkin jännittää aika paljon.

Haluammekin muistuttaa teitä siitä, että kannattaa todella miettiä kenen kanssa viettää harjoittelunsa, sillä puhtoiset mielikuvat toisesta ihmisestä murskaantuvat yhtä helposti kuin hennot ruusunnuput ja katoavat koskaan palaamatta.

Sinivalaan mitta

Tästä se alkaa.

Kaikki te tiedätte minkälaisen kinan ja harmituksen lautapelit voivat pahimmallaan aiheuttaa. Yksi on huono häviämään, suuttuu kaikille tappiolle joutuessaan ja heittää pelilauden vihastuksissaan lattialle. Toinen ei pääse yli vääristä vastauksista, huonosta tuurista tai läheltäpiti-tilanteista, vaan jankkaa niistä loputtomiin.

Montako sekuntia on vuorokaudessa.

Joku ei ikinä myönnä olevansa väärässä, vaikka vastaa aina väärin. On mukamas kuullut tai lukenut oikean vastauksen jostain. Joku toinen taas miettii ja miettii ja on aina juuri muistavinaan vastauksen, vaikka ei oikeasti muista eikä tiedä mitään.Oli pelipöydän äärellä tällaisia stereotyyppejä, tai jotain muita, kahnauksia pelin äärellä saadaan takuuvarmasti aikaiseksi.

Paljonko on 3/4 12sta? Näitä on harjoiteltu koulussa!

Meidän kohdallamme ratkaisevaksi kinankylväjäksi lautapelien saralla nousi Trivial Pursuit. Mikäs sen pahempaa kuin laittaa neljä luokanopettajaksi opiskelevaa yhden pöydän ääreen ja antaa heille mahdollisuus päteä yleissivistyksellään. Paineet ovat kovat. Tietoa pitäisi löytyä. Kuinka käy? Kuka kestää paineen alla? Kenestä tulee hyvä opettaja? Ja kuka on heikoin lenkki?

Jes, meidän tiimillä meni hyvin.

Alusta asti oli selvää, että kyseessä on sukupuolten välinen kamppailu. Toista niin luontevaa jakoa joukkueiden välillä ei ole. Se on naiset vastaan miehet, kävi miten kävi. Ja niinhän siinä kävi, että naiset voittivat. Joka kerta.

Nyt uidaan syvillä vesillä. Tässä päätellään edelleen montako sekuntia on vuorokaudessa. Kuva on ikuistanut täydellisesti poikien tavan ratkaista kysymykset.

Epätoivo yllättää pienen pelaajan.

Rehellisyyden nimissä on huomautettava, että pelin lopputulokseen vaikutti naisten ylivoimaisen tietämyksen rinnalla myös tuuri. Jostain nopista ja korttien järjestyksestä oli puhetta. Niinhän ne häviäjät aina sanovat, että tuuripeliä se on tämäkin. Toisaalta, ei se tuuri siihen vaikuta, jos vain tietää kaiken. Niin ne sanovat voittajat, kunnes tuuri kääntyy, ja sen olemassa olo taas hyväksytään. Revanssiin eivät tyttöjen rahkeet kuitenkaan riittäneet seuraavalle illalle.

Taistelutahtoa miehissä kyllä on. Vaikeittenkin hetkien jälkeen, joukkuehenki miesten välillä oli kantava voima. Herrasmiesmäistä kannustusta sekä pukukopeissa tutuksi tullutta tsemppausta ja selkien taputtelua, niiden avulla miehet jaksoivat eteenpäin.

Katkeruutta oli ilmassa tasasin väliajoin, kun ensin miehet vastasivat metrillä väärin sinivalaan pituuden ja sen jälkeen naisilta kysyttiin, että minä hahmona Daniel Radcliffe tuli tunnetuksi. Voitte uskoa, että tästä saatiin kuulla vielä pitkään.

Niin se vain on, että pelin henkeen kuuluu se, että toinen joukkue voittaa ja toinen häviää. Siihen asti kun itse kuuluu voittavaan joukkueeseen, on asiat kohtalaisen hyvin. Taas tuli huomattua, että on se vain onni syntyä naiseksi.