Sinivalaan mitta

Tästä se alkaa.

Kaikki te tiedätte minkälaisen kinan ja harmituksen lautapelit voivat pahimmallaan aiheuttaa. Yksi on huono häviämään, suuttuu kaikille tappiolle joutuessaan ja heittää pelilauden vihastuksissaan lattialle. Toinen ei pääse yli vääristä vastauksista, huonosta tuurista tai läheltäpiti-tilanteista, vaan jankkaa niistä loputtomiin.

Montako sekuntia on vuorokaudessa.

Joku ei ikinä myönnä olevansa väärässä, vaikka vastaa aina väärin. On mukamas kuullut tai lukenut oikean vastauksen jostain. Joku toinen taas miettii ja miettii ja on aina juuri muistavinaan vastauksen, vaikka ei oikeasti muista eikä tiedä mitään.Oli pelipöydän äärellä tällaisia stereotyyppejä, tai jotain muita, kahnauksia pelin äärellä saadaan takuuvarmasti aikaiseksi.

Paljonko on 3/4 12sta? Näitä on harjoiteltu koulussa!

Meidän kohdallamme ratkaisevaksi kinankylväjäksi lautapelien saralla nousi Trivial Pursuit. Mikäs sen pahempaa kuin laittaa neljä luokanopettajaksi opiskelevaa yhden pöydän ääreen ja antaa heille mahdollisuus päteä yleissivistyksellään. Paineet ovat kovat. Tietoa pitäisi löytyä. Kuinka käy? Kuka kestää paineen alla? Kenestä tulee hyvä opettaja? Ja kuka on heikoin lenkki?

Jes, meidän tiimillä meni hyvin.

Alusta asti oli selvää, että kyseessä on sukupuolten välinen kamppailu. Toista niin luontevaa jakoa joukkueiden välillä ei ole. Se on naiset vastaan miehet, kävi miten kävi. Ja niinhän siinä kävi, että naiset voittivat. Joka kerta.

Nyt uidaan syvillä vesillä. Tässä päätellään edelleen montako sekuntia on vuorokaudessa. Kuva on ikuistanut täydellisesti poikien tavan ratkaista kysymykset.

Epätoivo yllättää pienen pelaajan.

Rehellisyyden nimissä on huomautettava, että pelin lopputulokseen vaikutti naisten ylivoimaisen tietämyksen rinnalla myös tuuri. Jostain nopista ja korttien järjestyksestä oli puhetta. Niinhän ne häviäjät aina sanovat, että tuuripeliä se on tämäkin. Toisaalta, ei se tuuri siihen vaikuta, jos vain tietää kaiken. Niin ne sanovat voittajat, kunnes tuuri kääntyy, ja sen olemassa olo taas hyväksytään. Revanssiin eivät tyttöjen rahkeet kuitenkaan riittäneet seuraavalle illalle.

Taistelutahtoa miehissä kyllä on. Vaikeittenkin hetkien jälkeen, joukkuehenki miesten välillä oli kantava voima. Herrasmiesmäistä kannustusta sekä pukukopeissa tutuksi tullutta tsemppausta ja selkien taputtelua, niiden avulla miehet jaksoivat eteenpäin.

Katkeruutta oli ilmassa tasasin väliajoin, kun ensin miehet vastasivat metrillä väärin sinivalaan pituuden ja sen jälkeen naisilta kysyttiin, että minä hahmona Daniel Radcliffe tuli tunnetuksi. Voitte uskoa, että tästä saatiin kuulla vielä pitkään.

Niin se vain on, että pelin henkeen kuuluu se, että toinen joukkue voittaa ja toinen häviää. Siihen asti kun itse kuuluu voittavaan joukkueeseen, on asiat kohtalaisen hyvin. Taas tuli huomattua, että on se vain onni syntyä naiseksi.

Äänestä paras pakkaspukeutuja

Miss Suomi kilpailun hengessä myös Muoniossa etsitään kauneinta, niin tai komeinta. Tai kenties hulluinta.

Raati on valinnut neljä ehdokasta kategoriaan "Paras pakkaspukeutuja". Nyt saa yleisö antaa äänensä kuulua ja äänestää suosikkinsa voittoon. Äänestä taas kommenteissa ja muista, että vain osallistumalla voit vaikuttaa.

Nro 1

Numerolla 1 kilpailee tumma kaunotar Salla, jonka valttikortti pakkaspukeutumisessa on toppahousut. Housujen vetovoima piilee lahkeiden sivusta-aukeavissa vetoketjuissa. Sallan vaikuttavaa kokonaisuutta täydentävät kuviolliset pitkät kalsarit.

Nro 2

Numerolla 2 kilpailee toinen tumma kaunotar Mona, joka luottaa Converseihin kovillakin pakkasilla. Varustukseen kuuluu myös harmaa urheilukerrasto sekä Beijingin Olympialaisten virallinen kisapipo.

Nro 3

Numerolla 3 kilpailee kolmas tumma kaunotar, Lauri. Laurin asukokonaisuuteen kuuluu karvalakki sekä suomalaista käsityöperinnettä edustava villapaita. Hanskoja ei Lauri kaipaa, sillä työ pitää miehen lämpimänä.

Nro 4

Numerolla 4 kilpailee joukon Eloveena- poika, Olli. Ollin asukokonaisuus rakentuu neljäntuulen hatun, berliiniläisen jalkapalloseuran kaulahuivin, tukevan toppatakkin sekä blyyssikankaisen hameen varaan. Myös Ollin asento huokuu tahtoa selvitä pakkasista.

Inhimillisiä kokemuksia Tromssassa

Aikaisemmin kerroimme, mitä Tromssa antoi meille. Nyt paljastamme, mitä me annoimme Tromssalle. 

Ollin versio apinaseisonnasta

Salla harjoittelee äitiyttä . Hiljaa hyvä tulee.

Sävysävyyn penkin kanssa

Tromssassa kävi kova tuuli

Pohjolan Pariisi

VAROITUS: Seuraava blogiteksti muistuttaa matkailumainosta ja sisältää tuotesijoittelua.

Tämä blogitekstin taustamusiikiksi suosittelmme tätä.

Asuntomme naapurissa oleskeli Saana

Kilpisjärven biologinen asema sijaitsi tunturien saartamana, kuten aamulla, valon saapuessa huomasimme. Ensi hetkistä lähtien koko päivä olikin sitten toinen toistaan upeampien tunturimaisemien ihailua. 

Auringon nousussa

Matkamme Tromssaan kulki autobaana E8 mukaillen. Tiet olivat varsin hyvässä kunnossa ja matka sujui joutuisasti. Pusan isän auto oli teidenvaltias ja matkasi keskellä kaistoja, sillä ensimmäiseen 50km aikana vastaan tuli suunnilleen 14 autoa.

Valloitamme Norjan

 Pysähdyimme tietenkin pakollisilla turistikuvapaikoilla, ja sieltä kameramme ikuistikin toinen toistan loisteliaimpia maisemia. Tällä kertaa on kuitenkin todettava, että kuva ei kerro maisemista sen enempää kuin tuhat sanaakaan. Se on vain nähtävä omin silmin.

Tämä on maisema

Tämä on Tromssa

Pohjolan Pariisin henkeä

Tromssaan saavuimme päivän valossa intoa puhkuen. Ilman sen suurempaa hämminkiä saimme auton parkkiin ja vielä tiketinkin tuulilasille. No oli siinä vähän hämminkiä, johon kuului MasterCardeja, 200 norjan kruunua, jotka kulutimme banaaneja ostaen, sekä ystävällinen norjalainen. Saimme kuitenkin auton parkkiin.

Polaria

Nämä ovat niitä hylkeitä.

Ensimmäisenä kohteenamme oli Polaria eli arktinen meriakvaario. Siellä tapasimme Bellan ja Mai-sanin, kaksi isoa beardedsealia (vapaa suomennos: iso viiksihylje) ja kaksi pientä veijaria, joilla myös oli nimet, joita emme kuitekaan muista. Jotain suloisia nimiä ne varmaan oli. Polariassa tutustuimme myös toistamiseen revontuliin tällä reissulla. Polaria tarjosi meille videon, joka sisälsi myös tieteellisen selityksen revontulille. Rovaniemen Arktikum sai kuitenkin pisteet siitä, että siellä revontuliin sai tutustua makuullaan.

Tromssaan tutustumisemme jatkui kävelykierroksella kaupungin halki. Rappioromanttista tunnelmaa, lämpimiä värejä, vieri viereen rakennettuja taloja, tunnelmallisia kahviloita, pieniä yksityiskohtia talojen julkisvuissa, tehdasmiljöön ja romanttisen puutaloalueen sekoitusta, niistä elementeistä on Tromssa tehty.

Leipäjonossa

Kadulta kuvattua

Valoshow

Silta Tromssaan

Kaupunki kuhisi elämää. Osa syy siihen oli se, että kaupungissa vietettiin klassisenmusiikin 25-vuotisjuhlaa. Tarjolla oli kakkua ja lämmintämehua, sekä erilainen tanssi/akrobatia/tulishow. Shown kuului myös hätärakettien ampuminen, joista yksi osui melkein meihin, viattomiin turisteihin. Sen jälkeen poistuimme paikalta.

Tanssishow

Maisema

Eihän ikimuistoinne kaupunkimatka ole mitään ilman tutustumista paikalliseen juomakulttuuriin. Tämän vuoksi lähdimme tunnelmoimaan maailman pohjoisimman panimon juottolaan. Panimossa maistelimme Mackia, sekä pilsnerinä että tummempana versiona. Paikallinen juomakulttuuri paljasti petollisuutensa varsin pian, ja se piili hinnassa. Neljä olutta, neljäkymppiä. Kyllä niillä öljyrahoilla humalaan pääsee, mutta opiskelijan rahoilla ei pitkälle pötkitä.

Me

Kokonaisvaltaiseen kokemukseen kuuluu myös jännitys. Sitä lähdimme etsimään Tromssan tunneliverkostosta, tarkoituksenamme alittaa vesieste päästäksemme toisella puolelle kaupunkia. Yrityksemme epäonnistui, sillä matkamme maan alla eteni ainoastaan samalla puollella kaupunkia olevalle tunnelinsuulle.

Katedraali

 Tromssa hämärtyi, ja tarjosi meille vielä mahdollisuuden ihastella kaupunkia ilman päivänvaloa. Tromssan katedraali sijaitsi otollisella paikalla sekä täydentääkseen maisemaa, että esitelläkseen maisemaa. Pimenevässä illassa Tromssa paljasti kauneutensa kaupungin valojen loisteessa.

Kotimatka sujui mukavasti tutustumisleikkien avulla. Pohdimme mm. sitä kenelle artistille kirjoittaisit lyriikat, mikä supermarketin hyllyväli on sinulle mieluisin ja mihin televisiosarjaan sinä haluaisit näyttelemään.

Tromssa todella on Pohjolan Pariisi, sydän itkee verta lähdön hetkellä. 

Kauhua Kilpisjärvellä

Päästiin hengissä Kilpisjärvelle. Poro päätti hypätä tielle, mutta onneksi suoralla, joten kuskimme varma jarrujalka selvitti tilanteen ilman huolia. Matkan ajan keskityimme HIM:n kuolemanhenkisiin joikuihin.

Kilipisjärven biologinen tutkimusasema on tyhjä meitä lukuunottamatta. Kylä on kuin epidemian jäljiltä.

Missään ei ole ketään.
Ketään ei näy missään.

Täällä ei tosiaan ole ketään muuta.

Paitsi tämä tyyppi.

Ensimmäinen vihje siitä, että jotain kummaa täällä tapahtuu on se, että Pusan pyykit ovat hävinneet. Todella kummallista. Kuka nyt Pusan likavaatteita tahtoo. Liikkeellä on todella kummallisia tyyppejä.  Pusan kommentit tilanteeseen: "Pelottavaa".

Näissä tunnelmissa jatkamme illanviettoa.

Jos meistä ei kuulu enää tämän jälkeen, niin tähän asti on ollut hauskaa. Lähetämme terveisiä läheisimmillemme.

Viimeinen tiedostettu teko: "Kuolleiden runoilijoiden kerho".

Virallisena valvojana

Muoniossa tapahtuu jälleen. Tällä kertaa kyseessä oli niin arvovaltainen tapahtuma, että paikalla olisi pitänyt olla Aulis Gerlander. Hän kieltäytyi kutsustamme kohteliaasti vedoten eläkkeelle jääntiinsä vuonna 2005.

Hänen sijastaan virallisena valvojana toimi Olli P. Pusa, sillä myös Pusa osaa varsin vakuuttavasti toivottaa hyvää iltaa.

Muonion kaamein kämppä -kilpailu suljettiin tänään suuren osallistumismäärän vuoksi. Oikean rivin veikkasivat kolme eri tahoa, joten arvonta voittajasta suoritettiin tuomareiden läsnäollessa.

Oikean rivin eli SALLA LAURI MONA OLLI, veikkasivat Lankaruudun osaava henkilökunta (kyllä äiti tietää), OKL:n oma tietopankki herra Raikaslehto, sekä Qatarin vahvistuksemme Hinni.

Voiton tällä kertaa vei Jukka Raikaslehto.

Onnittelemme päävoitosta ja taputamme kaikkia oikein vastanneita reippaasti olalle!

Tuomaristo poistuu paikalta

Ikimuistoisia hetkiä

Tämän kuvasarjan myötä haluamme taas paljastaa sielumaisemiamme, auttaa teitä ymmärtämään monimutkaisia, mutta aina yhtä viihdyttäviä persooniamme, ja osoittaa miksi Muonion reissumme on ollut meille niin ikimuistoinen. 

Kuten olettaa saattaa kuvamateriaalia on kertynyt viikkojen aikana hirmu kivasti. Kaikki kuvat eivät kuitenkaan aina sovi luontevasti yhteen aiheemme kanssa, joten jäävät usein postausten ulkopuolelle. Tasapuolisuuden nimissä haluamme kuitenkin asettaa kaikki samalle viivalle, myös kuvamateriaalin.

Tälläisiä helmiä, ikimuistoisia hetkiä, valikoitui joukkoon tällä kertaa.

Pitkän odotuksen jälkeen Salla näki suomalaisen poron tosi läheltä. Dreams do really come true.

Arvonsa tuntevana dynaaminen Mona syöksähti Rovaniemen kukkulan kuningattareksi.

Ollin Lapin kokemus sai hetkellisesti syvyyttä, ei suinkaan parran, vaan Otto-koiran hellyydestä.

Laurin ikimuistoisin hetki on ollut automatka Muonioon. Sen jälkeen kaikki onkin ollut jokseenkin...  no ei ainakaan ikimuistoista (huom. Trivial Pursuit tappiot)

Rovaniemi Experience

Iso lumiukko, Mona löi sitä ja oli se lunta, ei sentään muovia.

Lauantaiaamun valjetessa heräsimme kukin omista sopistamme, pojat kivasta vinttikomerosta. Maittavan aamiaisen jälkeen suuntasimme matkamme napapiirin rajalle. Emmehän olleet viettäneet sen sisäpuolella kuin 2 viikkoa. Reissun syy saattoi jäädä vähän epämääräiseksi, mutta sisältöä löytyi senkin edestä. Santaparkissa, Monan sanoin Joulupukin Helvettissä, näimme mm. turisteja, poroja, lumiukkoja, joulupukkikrääsää ja kai sen napapiirinrajankin jossain välissä. Lisäksi saimme nauttia jatkuvista joululauluista, hiippalakeista ja kaupallisuuskritiikistä.

Epäkaupallinen joulumuori ja luokaton poro.

Joulumaan jälkeen suuntasimme matkamme Arktikumiin, Lapin maakuntamuseoon. Siellä tutustuimme kaikkeen arktisen ilmaston ja Lapin sodan väliltä. Täytetyt eläimet ovat aina vakuuttavan näköisiä.

Arktikumin hieno keskilaiva.

Hyvää kreikkalaista ruokaa ja illalla teatteriin. Yllättävän kulturellia.

Rovaniemen teatterin esitys "Voisiko maailma olla ilmainen" herätti joukossamme hämmentyneitä, mutta hyväksyviä katseita, varsinkin loppua kohden.

Onhan se totta, että välillä tekee ihan hyvää miettiä mitä tapahtuisi, jos kaikki, siis ihan kaikki (jopa hengittäminen) maksaisi. Tätä pohdimme ennen väliaikaa.

Kollektiivinen ääni : KYLLÄ

Väliajan jälkeen meille näytettiin välahdys siitä, miltä maailma näyttäytyisi, jos kaikki, siis ihan kaikki, olisi ilmaista.

Supersankari pukuja, ylinäyttelemistä ja grillimakkaraa. Hyvää laulua. Unohtamatta Intiannorsuja. Mandoliinisoolo ilman mandoliineja. Ja paras suutelukohtaus ikinä. Ja se kesti pitkään.

Ensimmäinen näytös: Pusaa väsytti.
Toinen näytös: Pusa saa tehtävän. (Vaikka haaveilikin näyttämöllä paistettuja makkaroita, sai osallistua kuitenkin vain pitelemällä paperista valolyhtyä.) Kyseinen keskittymistä vaativa tehtävä tuli tosiaan tarpeeseen.

Sunnuntaina lähdimme reippailemaan Ounasvaaran tonttupolulle. Joukkomme ei suinkaan ollut tonttumainen tai piristänyt lumista maisemaa (kts. kuva vasemmalla) sen sijaan ryhmittymämme muistutti lähinnä epämusikaalista hevibändiä.







Eihän Rovaniemi experience ole täydellinen ilman visiittiä tajunnanräjäyttävän näyttävälle LORDI aukiolle. Pakolliset turistikuvat tietenkin ja äkkiä pois. Aukion näyttävyyttä lisäsi valtava lumikasa.

Rollo funk

Kuvassa koko perhe koolla, ainoastaan Otto puuttui

Kauan odotettu perjantaipäivä koitti ja matkamme pääsi alkamaan noin klo 14.30. Uskaltauduimme käydä Muonion Alkossa, vaikka osa meistä sitä hieman jännittikin, ihan viinilinjalla olimme. Olimme ajaneet noin 10 km Muoniosta, kunnes kohtasimme poliisiauton ja valo vilkahti, ajoimme tiensivuun ja odotimme. Tutka osoitti  ylinopeuden 12km, tästä seurasi rikesakko. Lapin poliisin tiukka seula osoitti olevansa ajan tasalla, mutta matka jatkui tästä huolimatta. Pääsimme perille noin 18.30. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja saimme heti vatsamme täyteen herkullista bataattikeittoa, nam nam.

Tämän jälkeen aloitimme perjantai-illan perinteisellä tavalla, eli seuraamalla Voice of Finlandia. Haimme ohjelmaan lisäjännitystä juomapelin avulla. Joukkueet jaettiin kolmeen pariin ja jokainen pari sai joko Elastisen, Tähkän tai Monroen. Idea oli seuraava: Peli jaettiin viiteen erään. Erän voittaja/häviäjä riippuu miten itse kokee, joutuu juomaan shotin, mikäli joukkueelle arvottu tuomari tekee tiettyjä mantroja. Se kenen tuomari saa eniten pisteitä juo shotin. Aina kun Elastinen nyökytti päätä tuli piste, aina kun Monroe sanoi saman asian sekä suomeksi että englanniksi tuli piste ja aina kun Tähkä nousi seisomaan tai sanoi, että laulu ei tullut sydämestä tuli joukkueelle piste. Arvatkaapa kuka voitti, yllätys yllätys Elastinen, saldona kolme erää viidestä. 

Ilta jatkui Voice of Finlandin siivittämänä Sing Starin merkeissä. Jokainen paikalla olleista pääsi näyttämään kyntensä. Kaikilla vaikutti olevan oikein hauskaa. Tämän jälkeen siirryimme paikalliseen yökerhoon (Kauppayhtiö), jossa ilonpito jatkui mukavissa merkeissä. Hyvää yökerhossa oli mm. se että kaikki kalustus oli myytävänä, smoothie drinkit (sai pyydettäessä), kanafetasalaatti (tilattiin 01.30 ja oli erinomainen) sekä paikallinen vihreä erikoisshottipullo Turkkari (todella raikas). Huonoa oli alakerran dj, jonka settilista oli vähintäänkin kyseenalainen. Lopulta mittarilla kämpille, jossa illan isäntä oli laittanut kaikille nukkumapaikat valmiiksi, erittäin ystävällistä ja huomaavaista, kiitos siitä. 

Sing Starissa menossa tiukka battle, harmi kun oheisliikkeistä ei saa pisteitä. Biisinä tietysti "Jos mä oisin sä" ja tällä kertaa voiton vei kuvan alalaidassa räppäävä Iso- O.

Tässä kuvassa harjoitellaan jo liikkeitä seuraavaa koitosta varten.

Lopuksi kaikki saivat tasapuoliset suosionosoitukset.

Can't touch this

Tässä syntyy seuraava blogiteksti. Salla etsii inspiraatiota. (Kyseinen kirjoituskone olisi maksanut 35€, se oli tällä kertaa liikaa.)