Pohjolan Pariisi

VAROITUS: Seuraava blogiteksti muistuttaa matkailumainosta ja sisältää tuotesijoittelua.

Tämä blogitekstin taustamusiikiksi suosittelmme tätä.

Asuntomme naapurissa oleskeli Saana

Kilpisjärven biologinen asema sijaitsi tunturien saartamana, kuten aamulla, valon saapuessa huomasimme. Ensi hetkistä lähtien koko päivä olikin sitten toinen toistaan upeampien tunturimaisemien ihailua. 

Auringon nousussa

Matkamme Tromssaan kulki autobaana E8 mukaillen. Tiet olivat varsin hyvässä kunnossa ja matka sujui joutuisasti. Pusan isän auto oli teidenvaltias ja matkasi keskellä kaistoja, sillä ensimmäiseen 50km aikana vastaan tuli suunnilleen 14 autoa.

Valloitamme Norjan

 Pysähdyimme tietenkin pakollisilla turistikuvapaikoilla, ja sieltä kameramme ikuistikin toinen toistan loisteliaimpia maisemia. Tällä kertaa on kuitenkin todettava, että kuva ei kerro maisemista sen enempää kuin tuhat sanaakaan. Se on vain nähtävä omin silmin.

Tämä on maisema

Tämä on Tromssa

Pohjolan Pariisin henkeä

Tromssaan saavuimme päivän valossa intoa puhkuen. Ilman sen suurempaa hämminkiä saimme auton parkkiin ja vielä tiketinkin tuulilasille. No oli siinä vähän hämminkiä, johon kuului MasterCardeja, 200 norjan kruunua, jotka kulutimme banaaneja ostaen, sekä ystävällinen norjalainen. Saimme kuitenkin auton parkkiin.

Polaria

Nämä ovat niitä hylkeitä.

Ensimmäisenä kohteenamme oli Polaria eli arktinen meriakvaario. Siellä tapasimme Bellan ja Mai-sanin, kaksi isoa beardedsealia (vapaa suomennos: iso viiksihylje) ja kaksi pientä veijaria, joilla myös oli nimet, joita emme kuitekaan muista. Jotain suloisia nimiä ne varmaan oli. Polariassa tutustuimme myös toistamiseen revontuliin tällä reissulla. Polaria tarjosi meille videon, joka sisälsi myös tieteellisen selityksen revontulille. Rovaniemen Arktikum sai kuitenkin pisteet siitä, että siellä revontuliin sai tutustua makuullaan.

Tromssaan tutustumisemme jatkui kävelykierroksella kaupungin halki. Rappioromanttista tunnelmaa, lämpimiä värejä, vieri viereen rakennettuja taloja, tunnelmallisia kahviloita, pieniä yksityiskohtia talojen julkisvuissa, tehdasmiljöön ja romanttisen puutaloalueen sekoitusta, niistä elementeistä on Tromssa tehty.

Leipäjonossa

Kadulta kuvattua

Valoshow

Silta Tromssaan

Kaupunki kuhisi elämää. Osa syy siihen oli se, että kaupungissa vietettiin klassisenmusiikin 25-vuotisjuhlaa. Tarjolla oli kakkua ja lämmintämehua, sekä erilainen tanssi/akrobatia/tulishow. Shown kuului myös hätärakettien ampuminen, joista yksi osui melkein meihin, viattomiin turisteihin. Sen jälkeen poistuimme paikalta.

Tanssishow

Maisema

Eihän ikimuistoinne kaupunkimatka ole mitään ilman tutustumista paikalliseen juomakulttuuriin. Tämän vuoksi lähdimme tunnelmoimaan maailman pohjoisimman panimon juottolaan. Panimossa maistelimme Mackia, sekä pilsnerinä että tummempana versiona. Paikallinen juomakulttuuri paljasti petollisuutensa varsin pian, ja se piili hinnassa. Neljä olutta, neljäkymppiä. Kyllä niillä öljyrahoilla humalaan pääsee, mutta opiskelijan rahoilla ei pitkälle pötkitä.

Me

Kokonaisvaltaiseen kokemukseen kuuluu myös jännitys. Sitä lähdimme etsimään Tromssan tunneliverkostosta, tarkoituksenamme alittaa vesieste päästäksemme toisella puolelle kaupunkia. Yrityksemme epäonnistui, sillä matkamme maan alla eteni ainoastaan samalla puollella kaupunkia olevalle tunnelinsuulle.

Katedraali

 Tromssa hämärtyi, ja tarjosi meille vielä mahdollisuuden ihastella kaupunkia ilman päivänvaloa. Tromssan katedraali sijaitsi otollisella paikalla sekä täydentääkseen maisemaa, että esitelläkseen maisemaa. Pimenevässä illassa Tromssa paljasti kauneutensa kaupungin valojen loisteessa.

Kotimatka sujui mukavasti tutustumisleikkien avulla. Pohdimme mm. sitä kenelle artistille kirjoittaisit lyriikat, mikä supermarketin hyllyväli on sinulle mieluisin ja mihin televisiosarjaan sinä haluaisit näyttelemään.

Tromssa todella on Pohjolan Pariisi, sydän itkee verta lähdön hetkellä.