Sinivalaan mitta

Tästä se alkaa.

Kaikki te tiedätte minkälaisen kinan ja harmituksen lautapelit voivat pahimmallaan aiheuttaa. Yksi on huono häviämään, suuttuu kaikille tappiolle joutuessaan ja heittää pelilauden vihastuksissaan lattialle. Toinen ei pääse yli vääristä vastauksista, huonosta tuurista tai läheltäpiti-tilanteista, vaan jankkaa niistä loputtomiin.

Montako sekuntia on vuorokaudessa.

Joku ei ikinä myönnä olevansa väärässä, vaikka vastaa aina väärin. On mukamas kuullut tai lukenut oikean vastauksen jostain. Joku toinen taas miettii ja miettii ja on aina juuri muistavinaan vastauksen, vaikka ei oikeasti muista eikä tiedä mitään.Oli pelipöydän äärellä tällaisia stereotyyppejä, tai jotain muita, kahnauksia pelin äärellä saadaan takuuvarmasti aikaiseksi.

Paljonko on 3/4 12sta? Näitä on harjoiteltu koulussa!

Meidän kohdallamme ratkaisevaksi kinankylväjäksi lautapelien saralla nousi Trivial Pursuit. Mikäs sen pahempaa kuin laittaa neljä luokanopettajaksi opiskelevaa yhden pöydän ääreen ja antaa heille mahdollisuus päteä yleissivistyksellään. Paineet ovat kovat. Tietoa pitäisi löytyä. Kuinka käy? Kuka kestää paineen alla? Kenestä tulee hyvä opettaja? Ja kuka on heikoin lenkki?

Jes, meidän tiimillä meni hyvin.

Alusta asti oli selvää, että kyseessä on sukupuolten välinen kamppailu. Toista niin luontevaa jakoa joukkueiden välillä ei ole. Se on naiset vastaan miehet, kävi miten kävi. Ja niinhän siinä kävi, että naiset voittivat. Joka kerta.

Nyt uidaan syvillä vesillä. Tässä päätellään edelleen montako sekuntia on vuorokaudessa. Kuva on ikuistanut täydellisesti poikien tavan ratkaista kysymykset.

Epätoivo yllättää pienen pelaajan.

Rehellisyyden nimissä on huomautettava, että pelin lopputulokseen vaikutti naisten ylivoimaisen tietämyksen rinnalla myös tuuri. Jostain nopista ja korttien järjestyksestä oli puhetta. Niinhän ne häviäjät aina sanovat, että tuuripeliä se on tämäkin. Toisaalta, ei se tuuri siihen vaikuta, jos vain tietää kaiken. Niin ne sanovat voittajat, kunnes tuuri kääntyy, ja sen olemassa olo taas hyväksytään. Revanssiin eivät tyttöjen rahkeet kuitenkaan riittäneet seuraavalle illalle.

Taistelutahtoa miehissä kyllä on. Vaikeittenkin hetkien jälkeen, joukkuehenki miesten välillä oli kantava voima. Herrasmiesmäistä kannustusta sekä pukukopeissa tutuksi tullutta tsemppausta ja selkien taputtelua, niiden avulla miehet jaksoivat eteenpäin.

Katkeruutta oli ilmassa tasasin väliajoin, kun ensin miehet vastasivat metrillä väärin sinivalaan pituuden ja sen jälkeen naisilta kysyttiin, että minä hahmona Daniel Radcliffe tuli tunnetuksi. Voitte uskoa, että tästä saatiin kuulla vielä pitkään.

Niin se vain on, että pelin henkeen kuuluu se, että toinen joukkue voittaa ja toinen häviää. Siihen asti kun itse kuuluu voittavaan joukkueeseen, on asiat kohtalaisen hyvin. Taas tuli huomattua, että on se vain onni syntyä naiseksi.